Enska Kettunen

Enska Kettunen

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kesää odotellessa - Waiting for the summer

Tänä keväänä Huhtikuussa saimme nauttia Suomessa harvinaisen kauniista kevätpäivistä. Lunta oli maaliskuussa vielä toista metriä, mutta huhtikuun ja toukokuun aikana auringonpaiste sulatti luminietokset pikavauhtia pois.  

Lumivallit pihamaalla maaliskuun lopussa

Päivät ovat kevään edetessä pidentyneet niin, että aamulla ennen kello viittä on jo valoisaa. Illalla pimeys tulee vasta kymmenen jälkeen ja näin ollen päivän pituus on yli 17 tuntia. Muuttolintuja on saapunut sankoin joukoin. Ensimmäisinä saapuivat tänne Ilomantsiin huhtikuun alussa Pulmuset ja sen jälkeen saapuivat Joutsen, Peippo, Töyhtöhyyppä, Kurki, Kulorastas ja Västäräkki. Huhtikuun lopulla aamupostia hakiessa läheisestä metsästä visersivät kilpalaulantaa peipot, järripeipot, punatulkut, mustarastaat ja talitiaiset. Illalla kulorastaat ja punakylkirastaat pitävät konserttia lähimetsissä. Naapurit kaatoivat metsät  muutaman vuoden välein talomme ympäriltämme ja näin laulajien määrä on vähentynyt radikaalisti. Toivottavasti laulajat (linnut) palaavat tulevina vuosina takaisin omaan pikkuruiseen metsäämme.

Lumivalleja tien varsilla maaliskuussa

Huhtikuun puolessa välissä hiihtokelit olivat parhaimmillaan, mutta valitettavan vähän hiihtäjiä näkyi laduilla ja järvien jäillä. Tänä talvena hiihtokilometrejä kertyi vajaat 800 km. Syksyllä asetin hiihtotavoitteeksi 800 - 1 000 km, mutta kun työpäivät viruvat yli kymmentuntisiksi, ei aina jaksa illalla lähteä hiihtämään.
 Hiihtokausi oli huhtikuussa parhaimmillaan
Kevään ajokeleistä tuli huonoja, sillä sulavat lumet tekivät soratiet kelirikon vuoksi lähes ajokelvottomiksi, mutta auringonpaiste kuivatti tiet yllättävän nopeasti. Mökkitietä eivät traktoriyrittäjät suostuneet keväällä avaamaan, kun nykyaikaisilla traktoreilla ei pääse umpihankeen?  
Alla kuvia huhtikuiselta hiihtoretkeltä.





Kevään aikana, vapun tienoilla maalasin edellisenä kesänä pystytetyn autokatoksen. Syksyn sateet ja talven kosteus ovat tehneet hirsikehikkoon mustumia, jonka vuoksi  valitsin maaliksi harmaan maalisävyn 

Kesälle 2018 on paljon suunnitelmia, saa nähdä mitkä niistä toteutuvat? Kesälomaa on kahdeksan viikkoa ja siihen kuuluu joka vuotista "pakkotyötä". Polttopuiden teko vienee viikon, ruonleikkuuta on joka viikko ja lisäksi löytynee pientä paikkojen kunnostamistyötä. Suunnitelmissa on ollut kesämökin maalaustyö, vaellusta Lapin tuntureilla, sukuseuran kesäkokouksen järjestämistä ja myös Laatokan ympäriajosta on tehty suunnitelmia. 


Kesävaellus 2018 reitin olen suunnitellut alkavaksi Inarin Aittojärven parkkipaikalta ja matkaa vaellukselle kertynee vajaat 100 kilometria. Vaellusreitti alkaa noin 40 - 50 metriä leveän ja noin 50 - 120 cm syvän Suomujoen ylityksellä kahlaamalla ja sieltäMaantiekuruun, josta poroaidan jälkeen tunturien yli Sarviojalle, jossa on tarkoitus olla yötä. Sarviojalta tunturien yli on edessä noin 25 km vaellus Luirojärvelle, jossa on autiotupa ja sauna. Matkalla on kiivettävä Itä-Lapin korkeimpien tunturien yli (Ukselmapää ja Sokostin ylitse). Paluumatka Luirolta Porttikosken kautta Aittojärvelle. Reissu toteutuu, jos lonkkavaivat hellittävät ja säät ovat suotuisia vaellukselle. Ajankohta vaellukselle on kesäkuun alku 2018. Edellisen kerran vuonna 2016 jouduin keskeyttämään ao. vaelluksen, kun matkalla nousi korkea kuume Sarviojalla ja samaan aikaan tuli rytmihäiriöitä ja vatsatauti. 
Yöpymiset on suunniteltu varaus- ja autiotupiin. Onglemana on lonkkavaiva, joka sallii max. 10 kg rinkan. Kesän kynnyksellä olen tehnyt pari lyhyempää vaellusreissua ja toisella reissulla kipeytyi lonkka. Mutta kesällä nähdään, voinko toteuttaa tämän vaelluksen suunnitelmien mukaan! Alla kartta, jossa matkat on mitattu karttatasossa, mutta todellisuudessa matka pitenee. 

Sarviojan autio- ja varaustupa Sarviojan varrella. Alla Suomujoki

Kevään yksi kohokohta on aina, kun jäät lähtevät järvistämme. Toukokuun 6. päivänä saimme ihastella kauniissa auringonpaisteessa jäiden lähtöä omalla kotijärvellä. Silloin olivat jo kesälinnuistamme palanneet järvelle Kuikat, joutsenet, kuovit ja lokit. Käki kukkui 9. toukokuuta ja seuraavana päivänä Ilomantsiin saapuivat jo Pääskyt.








Jäiden lähtöä 6. toukokuuta 2018


Äitienpäivänä kävimme Pirhun saloilla vaeltamassa ja siltä reissulta muutama kuva alapuolella! Pirhunvaara on keskellä luonnonpuistoa ja sitä ympäröi tuhannen hehtaarin vetinen suoalue. Suosittelen vaellusreitiksi Pirhun kiertoa, sillä sieltä löytyy kauniita suomaisemia, vanhaa kuusimetsää ja jokivarren maisemia. Leimuukämpällä (autiotupa) voi yöpyä aivan Koitajoen partailla. Jos hyvää tuuria on, niin voi tavata karhun matkan aikana. Naapuri on yöpynyt kymmeniä kertoja Leimuukämpällä. Muutaman kerran on kämpälle tullut yöllä karhu etsimään ruokaa. Erään kerran naapurin emäntä oli ulkohuussiissa (WC) ja sinä aikana karhu tuli kopistelemaan ovea kesken asioiden tekoa. Jos on hyvää tuuria, voi matkalla nähdä suden. Olin eräänä talvena Koivusuolla yötä teltassa ja keskellä yötä Pirhunvaaran päältä alkoi keskellä yötä kaksi sutta ulvoa, se oli juhlavan tuntuista kuultavaa. Hirviä oli sunnuntain reisulla mennyt vaelluspolun yli, joten metsän eläimistä ei liene Pirhussa puutetta. Pirhuvaaran päällä oli ennen muinoin metsänvartijan torppa (Sauna ja Riihi ovat vielä pystyssä) ja siellä oli metsänvartijana eräs Pietari niminen mies. Ilomantsilaiset tiesivät Pirhun metsänvartijan sivubisneksistä ja sepittivät siitä lorun. " Pirtu se tulla pirittää, Lupasalmelta lurittaa, Pirhun Pietarin pihaan". Eli Pirhusta Lupasalmen suuntaan menevä eräpolku on vanhaa pirtutietä, jota pitkin Ilomantsin Hattuvaaran alueelle virtasi Pirtua Venäjältä Lupasalmen kylästä. Eli vaeltajat saavat kulkea vanhaa Pirtupolkua rajan suuntaan 5 - 6 kilometriä.
Alla käsiteltynä sama kuva!
Pirhun polun varressa oleva Pirhun suo 13.5.2018












Toukokuun puolivälissä kävin Espoon Nuuksion kansallispuistossa vaeltamassa tai paremminkin retkeilemässä. Vaelluspäivän sää oli samanlainen kuin Ilomantsin Koivusuolla oli viikkoa aiemmin. Päivän aikana kävelin yhteensä 18.6 km älykelloni mukaan, mutta osa siitä tuli tehtyä Vantaan metsissä ja kävelyreiteillä. Ajattelin Nuuksion polkujen olevan ylikansoitettuja, kun kaikki parkkipaikat olivat täynnä autoja, mutta erehdyin. Pääosa ihmisistä oli tullut järven rantaan viettämään iltaa nuotioiden ja kauniin auringonpaisteen lämpöön. Kokemukseni yhden päivän retkeilystä olivat seuraavia: 
Nuuksion alueen kävelyreittien vaativuusluokka on helposta - vaikeaan. Jos vertaan niitä Itä-Suomen, Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin kävelyreitteihin, niin mielestäni Nuuksio ei ole kärkipäässä minun kohdallani. Osa reiteistä on liian helppoja minulle, osassa reiteistä piti kävellä kieli keskellä suuta, ettei satuta jalkoja. Vaativuustaso poluilla oli keskitasoa, ei läheskään yhtä vaativia, kuin Lapin tunturimaastot.

Nyt ehkä pahoitan joidenkin  Nuuksiolla usein retkeilevien tai vaeltavien ihmisten mielen. Se ei ole tarkoitukseni, vaan kerron omat kokemukset tuhansien vaelluskilometrien kokemuksella. Olen vaeltanut eniten Itä-Suomessa, Kuusamossa, Kainuussa ja Lapin tuntureilla. Lapissa olen tehnyt kymmeniä vaelluksia viimeisten 30-vuoden aikana, pisimmät yli 100 km. Helsingissä kiertelin kävelypolkuja vuosina 1974 -75, ehkä useita satoja kilometrejä. Lapissa tein ensimmäisen vaellukseni kesällä 1976. Kotiseudulla Ilomantsissa olen vaeltanut jo yli 50-vuotta. Tänä kesänä olisi tarkoitus vaeltaa Itä-Lapissa ja myös Ilomantsin alueen retkeilyreiteillä.
Nuuksiossa kävelyreitit kulkevat korpimetsissä ja useissa paikoissa kävelyreitille ei paista aurinko lainkaan. Reitit ovat kuluneet niin paljon, että kaikki pienet kivet ja puiden juuret ovat tulleet näkyviin ja näin ollen ovat kulkuesteinä. Maisemaa polun ympäristöstä ei näy kuin muutamia kymmeniä metrejä. Usein tuntuu, kuin kävelisi pussi päässä metsässä. Ihmisiä on poluilla paljon ja jos rakastaa hiljaisuutta ja yksinäisyyttä, sitä ei aina Nuuksiossa ole. Lapissa ja Itä-Suomessa kävelyreiteillä on vähemmän ihmisiä, maisemat ovat avaria ja polut heikompijalkaistenkin käveltävissä. En suosittele Nuuksion vaativimpia reittejä jalkavaivaisille! Kesäkuun alussa, kun yleensä teen Lapin vaelluksen, saattaa olla, että saan kävellä 2 - 3 päivää tunturissa näkemätttä ketään. Siellä saa olla yleensä itsensä kanssa kahdestaan! Nuuksio on Etelä-Suomen ihmisille lähin ja varmaan rakkain vaellus ja retkeilypaikka. Itse tykkään vaeltaa Ilomantsissa, Kuusamossa ja Tunturi-Lapin alueella. Haluan kokea avaria maisemia, hiljaisuutta ja myös erämaan tuntua vaellusreissuillani. Tärkeintä on, että ihmiset harrastavat retkeilyä ja vaelluksia niin Nuuksiossa, kuin muualla Suomessa. Toivota kaikille hyviä retkiä Suomalaisessa luonnossa.  
Lopuksi voin jopa kehua Nuuksiota. Nuuksiontie ja sen ympäristön maisemat ovat todella kauniita. Varmaan pyöräilijät nauttivat ajaessaan Nuuksionjärven rantateitä kesäiltaisin! 






Toukokuu 2018 oli Ilomantsissa kesäisen lämmin, keskilämpötila oli 13,1 C. Se oli harvinaista, sillä 10 Celsiusasteen ylityksiä täällä ilomantsissa on ollut aiemmin minun tilastojen mukaan vuosina  1954, 1960,1963, 1975, 1984, 1988, 1993, 2003, 2010 ja 2016. Toukokuussa 2018 oli 60-vuoden aikana korkein tilastoissani mitattu keskilämpötila. Seuraavaksi korkeimmat olivat  vuosina 1963, 1984 ja 1993 hiukan yli 12 astetta, sekä vuonna   2011 11,4 astetta.  

Kesäkuussa olisi tarkoitus tehdä Laatokan ympäri muutaman päivän reissu. Imatran  tai Lappeenrannan kautta ensin Terijoelle yöksi ja sieltä Lotinanpellon kautta Aunukseen, jossa yövymme joko ystäväni kotona tai Syvärin luostarissa. Aunuksesta ajetaan Sortavalan kautta takaisin Suomeen. Aunuksessa oleva hotelli on ollut jo jonkin aikaa suljettu, joten siellä ei voi yöpyä. Aunuksessa olen käynyt kolme kertaa aiemmin. Kaupunki ei ole kaunis, mutta sen ympäristön kohteet kiinnostavat.  Nurmoilan (Nurmolitsa) vanha kylä, jossa asui jatkosodan aikana mm. Olavi Paavolainen. Nurmolitsa on mielestäni kaunis aunuslainen kylä, jossa kannattaa käydä. Aunuksesta on jäänyt mieleen vanhat rakennukset, jotka ovat vuosien saatossa kallistuneet ja osa niistä on rohmahtanut kyljelleen. Kun kävin 1990-luvun alussa Aunuksessa, silloin oli vanhoja taloja paljon Aunusjoen varsilla. Nykyisin Aunuksen läpi virtaava joki on kaunis, mutta siellä on rähjäisiä rakennuksia uusien rakennusten seassa. Mieleen on jäänyt Aunuksen reissuilta myös kaatopaikan savujen tuoksut.
Käyn joka kesä Venäjällä,  pääasiassa entisen Suomen alueilla, Aunuksen ja Äänisen maisemissa. Varmaan sinne Karjalaan vetää omat sukujuuret?
Aunuksen läpi virtaava Aunusjoki (Reka Olonka)


Nurmoila kesällä 1944 SA-kuva
 Nurmoilan kylä kesällä 2013 yläkuvan paikasta kuvattuna

Paavolaisen asuttama talo on vielä  asuinkunnossa Nurmoilassa (kuvan keskellä). Olen käynyt kesällä 2013 Nurmoilassa ja se on mielestäni Viteleen ja Kinnermän kylien ohella yksi kauneimmista Aumuksen kylistä. Tavoitteena olisi käydä myös Nurmoilan lähellä, noin kahden kilometrin päässä Nurmoilasta, olevassa Keskoin Tsasounassa. 
Terijoelta on tarkoitus jatkaa matkaa Pietarin ohi Laatokan rantaan


Keskoin Tsasouna kevättalvella 1942 SA-kuva


Jos aikaa jää, niin käymme Syvärin luostarissa, jossa olimme muutama vuosi sitten yötä. Tulomatkalla pysähdymme varmaankin Viteleessä, Tuuloksessa, Rajakonnussa ja Salmissa. Näkemisen arvoisia ovat em. kylät, muualla neuvostoajan rakennuksissa ei ole paljon katsottavaa. Tiet Laatokan rannan reitillä ovat todella huonoja, joten toinen  huomattavasti parempi reitti olisi ajaa Kotkasjärven, Pyhäjärven ja Prääsän kautta Sortavalaan. Se on pidempi, mutta tiet ovat parempia. Aunuksesta Salmin kautta Värtsilään on matkaa 244 km ja Aunuksesta Prääsän kautta Värtsilään vastaavasti 341 km. Sillä reitillä voisi pistäytyä Kotkasjärven takana Vazoijärven luostarissa. Luostari perustettiin jo 1500-luvulla, mutta se tuhottiin vuosien saatossa useaan otteeseen. Vuosina 1920-1930 siellä toimi Interposelok-niminen metsäkompinaatti, johon muutti asumaan amerikansuomalaisia perheitä. Stalini ja meidän Suomalaisten häpeäksi myös entinen Suomen kansalainen, Suomen vihollinen, Otto Ville Kuusinen tapatti kaikki amerikansuomalaiset vuosina 1937-1938. Talvisodan aikana tammikuussa vuonna 1940 Vasoijärven luostariin vietiin suomalaiset siviilisotavangit (n. 900 henkeä) Suojärveltä, mukaan lukien mummoni veljen Vasilin perhe.  

Luostari toimii nykyään munkkiluostarina ja jos sinne aikoo vieraaksi, naisilla pitää olla hameet ja huivit, miehillä pitkät housut ja hattu.

Luutnantti Olavi Paavolainen kävi kesällä 1941 Vahoijärven luostarissa ja hän kirjoitti muistiinpanoihinsa seuraavat sanat:


"Mitä kauemmin harhailen suuria, suhisevia koivuja kasvavalla luostarimäellä, sitä enemmän valtaa paikan tunnelma ajatukset. Mieleen tulevat kaukaiset ajat, jolloin nämä erämaat kansoitettiin. Erään kolhoositalon vintiltä löydän rojun keskeltä ikonin, niin vanhan, että tuntuu kuin pitelisi käsissään leipää ja multaa, siunauksen ja hedelmällisyyden ikivanhoja symboleja. Yhtä vanha - vanhempi kuin Suomessa - on täällä usko, joka kerran tuotiin näihin tuulisten ja humisevien korpijärvien rannoilla nouseviin luostareihin, joiden puisissa kelloissa lakkapäisenä ulapalta viuhuva tuuli soitteli, ja joiden kaiku kiiri metsien ja soiden yli harmaiden kylien kansan sielun syvään ja tummaan rauhaan."
Vahoijärven luostari kesällä 1941 Olavi Paavolaisen vierailun aikana SA-kuvat
Vahoijärven luostari oli tyhjillän vuosina 1941 - 1944.

Vahoijärvellä oli mummoni Annan veljen Vasilin s.22.3.1875, k.7.10.1966 perhe vankina talvisodan aikana. Vasili jäi perheensä ja isomummoni (Fevronia Hourenja Sidorintytät Vlasova s. 30.3.1854 Megrissä) kanssa talvisodan alkaessa venäläisten vangiksi Vegaruksessa. Isomummoni kuoli 30.12.1939 Vegaruksessa. Vasilin perhe vietiin tammikuussa 1940 Vazojärven luostariin vangiksi. En tiedä miten Vasilin perhettä siellä käsiteltiin, sillä hänen vaimo Aleksandra Pänttöjeff oli kotoisin Aunuksesta. 
 
Isomummoni Fevronia (Feuronia) Hourenja Vlasova s. 1854 Ilomantsin Megrissä 
Mummoni veli Ignati Tsutsunen s.26.9.1895 
Mummoni Anna Tsutsunen s.25.1.1893
Mummon veli Kuisma Tsutsunen s.30.11.1880 
Mummoni veli Pekka Tammisto s.19.11.1883
Mummon sisar Maria Tsutsunen s7.2.1887
Mummoni veljen Semenin s.8.1.1890 perhekuva 
Vasojärveltä Vasilin perhe palautettiin Suomeen kesällä 1940. Nirkan kylä oli jatkosodan aikana ennen Pyhäjärven kylää, siellä kaatui useita sukumme jäseniä syyskuussa 1941. Siellä voisi pysähtyä muutamaksi hetkeksi. Sen jälkeen Prääsän kautta Vieljärvelle. Vieljärvi on sekasikiöinen kylä, mutta sen takana Kinnermän kylässä voisi käydä. Kinnermän kylässä olen käynyt kesällä 2017. Kylässä on 1700-luvulla rakennettu kirkko ja kymmenkunta 1800-luvun vanhaa rakennusta, museo ja kahvila. Kylä on näkemisen arvoinen. Saa nähdä, miten suunnitelmani toteutuu?
Vasoijärven/Vahoijärven luostari vuonna 1941 SA-kuva

Syvärin luostarissa 2012

Pekka Tiilikaisen raportti Aunuksen valtaamisesta 1941

Aunuksen Anja

Aamu Aunuksessa

Oli marsittu aunuksen teillä laulu

Muistoja Syväriltä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti