Enska Kettunen

Enska Kettunen

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Verinen marssi - The bloody march


Jokaisella ihmisellä pitäisi olla harrastuksia, joilla elämä saadaan rikkaammaksi. Minullakin on vuosien varrella ollut monenlaisia harrastuksia ja ne ovat vaihdelleet elämäni varrella useaan otteeseen. Rakkain harrastukseni on nykyään vaeltaminen ja viimeisten vuosien aikana olenkin joka kesä vaeltanut Lapin tuntureilla. Tarkoitus olisi myös tänä suvena käydä siellä. Odottelen kuitenkin selkäni ja jalkani paranemista, sillä autotallin rakennusaikana tipahdin selkä edellä katolta alas maahan ja olen parannellut levolla, hieronnalla ja Buranalla putoamisesta aiheutuneita vaivoja.
Toinen viimeaikainen harrastukseni on kirjoittaminen. Tavoitteena on käydä kesäkuun aikana tutustumassa syksyllä ilmestyvän kirjani (Verinen marssi) maisemiin Iljalassa,  Päljärvellä ja Kirkkolahdessa. Periaatteenani on tutustua kirjani kirjoittamisvaiheen aikana teksteissä mainittuihin paikkoihin, jolloin kirjan tekstit tulevat mahdollisimman autenttisiksi. Samalla tavalla tutustuin taistelumaastoihin Aunuksessa ja Syvärin takana, kun olin kirjoittamassa Levinan Miehet ja Kuolema Syvärillä kirjojani. Ongelmana on vain se, että rajavyöhykettä on laajennettu lähelle Sortavalaa ja rajavyöhykkeellä liikkumiseen tarvittavaa lupaa saa odotella syksyyn saakka. Edellisen kerran lupaprpsessi kesti lähes puoli vuotta, mutta Venäjän aikataulujen mukaan mennään ja odotellaan lupien saantia.

Kesän suunnitelmissa on käydä myös Karjalan kannaksella ja kesän lopulla järjestän Vepsän retken Petroskoihin ja Äänisjärven rantamaisemiin. Äänisen rantakylissä on paljon 1800-luvulla rakennettuja vepsäläistaloja ja muutama 1700 - 1800 luvulla rakennettu kirkko.    
Kesäkuu on ollut minulla perinteisesti myös talkooaikaa. Siihen on kuulunut lähes kahden vuosikymmenen aikana myös metsien kulottaminen LC-Ilomantsin veljien kanssa. Kulottamisesta saadut varat käytämme seuraavan talven aikana erilaisiin avustuskohteisiin. Tämän vuotinen kulotus oli aika työläs, kun jouduimme vetämään normaalia enemmän paloletkuja maastoon.




Kokeilin kesäkuisena iltana vaelluskuntoani kotiseudun  retkeilypolulla, jonka nimi on Susitaival ja otin matkan varrelta muutamia kuvia, joista tekstin alla muutama otos. Polku oli varsin hyvässä kunnossa ja edelliset vaeltajat olivat kävelleet polkua viikkoa aiemmin, jos on uskomista autiotuvan kirjan muistiinpanoihin. Illalla auringon laskiessa mökin ympäristö oli täynnä hyttysiä ja jos pysähdyin pitämään lyhyttä taukoa, oli heti hyttyslauma kimpussani. Paluumatkalla aurinko oli jo laskemassa mailleen ja suonotkoissa lämpötila oli laskenut alle kymmeneen asteen. Metsä tuoksui voimakkaasti keväälle, sillä monet keväisin kukkivat kasvit olivat parhaassa kukassa. Metsätähdet ja mustikat kukkivat polun varsilla ja Suomen parhaimmat tuoksut omaavat kielot olivat aloittamassa kukintaansa. Suonotkoissa tuoksui rahkasammal ja koivu voimakkaasti. Vaelluksen aikana Kuikka huutelin järvenselällä ja lokit kirkuivat erään nimen päässä olevilla kivillä. Hirvi ja karhu olivat kävelleet polkua pitkin joitakin päiviä aiemmin, sillä molempien jälkiä löytyi metsäpolun varrelta. Kevyt tuuli toi mukanaan saunan tuoksua läheiseltä Sysmäjärven suunnalta. Vaellussää oli mitä parhain, sillä aurinko paistoi koko matkan ajan ja sain nauttia metsän hiljaisuudesta ja lintujen laulusta koko matkan ajan! Toivottavasti vaeltajat löytäisivät tämän syrjäseudun vaellusreitin tulevaisuudessa paremmin! Harrastuksena vaeltaminen ja retkeily ovat halpoja, kunnolliset kengät jalkaan ja menoksi. Itse tykkään kävellä metsäpolkuja pitkin, koska siellä saa nauttia hiljaisuudesta ja luonnonrauhasta. Minun mielenmaisemaani kuuluvat järvi, lampi ja kesäinen mäntymetsä, jossa tuoksuvat kesän kukkaset, suomalaiset koivut, männyt ja kuuset, sekä läheisiltä soilta kantautuvat voimakkaan tuoksuiset rahkasammaleet ja suopursut. Minun mielen maisemaan kuuluu lisäksi järvenranta, sauna ja saunasta tulevat tuoksut.










Verinen marssi -niminen kirja kertoo JR 9 joukkojen liikekannallepanosta kesäkuussa 1941, sekä hyökkäysvaiheen tapahtumista heinäkuun - syyskuun välisenä aikana. Kirjassa on kerrottu mm. Pälkjärvellä, Iljalan hautausmaalle 12. heinäkuuta tapahtuneen hyökkäyksen vaiheita ja siellä 1700-luvulla rakennetun kellotapulin ja sinne pesiytyneen vihollisosaston tuhoaminen, Kirkkolahden taistelut 15. - 16. heinäkuuta (kaatui yli 50 suomalaista) ja Rättimäen valtaustaistelu 21. heinäkuuta (kaatui viisi ilomantsilaista ja haavoittui 24 ilomantsilaista, joista yksi oli enoni Vihtori Purmonen) , sekä paljon muita tapahtumia heinäkuun ja syyskuun välisenä aikana.

 Pälkjärven sankarihautausmaa on Sortavalaan johtavan tien varrella, kuva on otettu 18. kesäkuuta 2017. Sankarihautausmaa on metsän sisässä, mutta muistelupaikka on kunnostettu Värtsilän ja Sortavalan välisen tien viereen.

Pälkjärven kirkko oli rakennettu vuonna 1869, mutta se oli purettu välirauhan aikana vuosina 1940 - 1941 Neuvostoliiton toimesta. Kirkon paikka on Sortavalaan menevän tien pohjoispuolella, lähellä Osuuskaupan raunioita. Käännyt Hytinvaaralle johtavalle "huonolle" tielle, jonka pohjoispuolelta löydät kummulta kirkon rappuset.
Pälkjärven kirkon paikan löydät läheltä sankarihautausmaata, sieltä löytyvät kirkon rappuset (62°3'13"P, 30°41'29"I)

Yläkuvassa on kirkon raunioiden takana mahdollisesti Pappila ja Armas Sorsan talo tai  Iljalan ylähovin rakennuksia. Aiemmin Pälkjärven pappila oli Värtsilästä tultaessa tien eteläpuolella, mutta tien oikaisun jälkeen pappilan rauniot löytyvät nyt tien pohjoispuolen metsästä.
Alla kirkon rappusten teksti
Alakuvassa kirkon lähellä ollut pappila ja Iljalan Yhteishyvän kaupparakennus SA-kuva



 Iljalan tieristeyksen hautausmaa 18. kesäkuuta 2017. Kellotapuli oli kuvan oikeassa kulmassa. Eräissä historiantiedoissa mainitaan kellotornin tuhoutuneen tykistön tulesta, mutta se sytytettiin isäni komppanian miesten toimesta tuleen ja näin saatiin tornissa ollut venäläinen konekivääri vaiennettua.
Iljalan Hautausmaa heinäkuu 1941, tuhottu kellotapuli oli takana näkyvän hautausmaan oikeassa reunassa. Nykyään hautausmaalla on sekä Suomalaisia, että Venäläisiä vainajia. SA-kuva

Tällä paikalla Iljalassa oli Osuuskaupan kauppatalo syksyllä 1936
Tälläpaikalla Iljalassa oli seurakuntatalo syksyllä 1939
Tällä paikalla Iljalassa oli syksyllä 1939 kunnantalo

 Alakuvissa Suomen sodan eli vuosien 1808 - 09 Venäjän ja Ruotsin välisen sodan muistomerkki 18.6.2017 ja 16.7.1941. Muistomerkki on Hiekkalahden kohdalla, Iljalasta Sortavalan suuntaan noin kilometri ja tien oikealla puolella.
 Muistomerkin särkivät neuvostojoukot välirauhan aikana. Alla SA-kuva 16.07.1941 Pälkjärveltä


Rättimäki Ruskealassa 18.6.2017. Laajan Rättimäen huipulle hyökkäsi 21.7.1941 (setäni ja enoni komppaniat) 8. ja 10./JR 9 ja hyökkäyksessä kaatui viisi ilomantsilaista miestä. Samassa taistelussa haavoittui 24 ilomantsilaista sotilasta. Rättimäen taisteluun osallistunut Ratian komppanian pääosa pakeni ennen hyökkäystä ja kahdeksas ja kymmenes komppania joutuivat hyökkäämään lähes yksin Rättimäen päällä olevaa linnoittautunutta vihollista vastaan. Hyökkäyksessä kaatui myös luutnantti Juha Muttonen, joka johti hyökkäystä Rättimäelle.  


Verinen marssi ilmestyy syksyllä 2017!














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti