Kuolismaan Kettuset kesäkokous

Kiinnostuin omista juuristani 1980-luvulla. Sukuni isän ja äidin puolelta ovat perua rajantakaisesta karjalasta. Isäni suku muutti 1660-luvulla Rantasalmen Voinsalmen kylästä Ilomantsiin Koitereen pohjoisrannalle Larinlahteen ja sieltä edelleen Kivilahden kautta Kuolismaan kylään vuonna 1696. Rajantakaisissa Kuolismaan, Miikkulanvaaran ja Lutikkavaaran kylissä asunut sukumme joutui evakkoon talvisodan alla 30.11.1939. Olen käynyt kotiseutumatkoilla Kuolismaassa ja Miikkulanavaarassa 2000-luvulla. Äitini on syntynyt Ilomantsin Melaselässä ja hänen äitinsä Suojärven Vegaruksessa. Molemmat kylät ovat vuoden 1944 muotoutuneen rajan takana. Mummoni Anna os. Tsutsunen puhui Suojärven murretta ja monesti sain miettiä mitä mummoni käyttämät sanat tarkoittivat.

Isäni suvun eli Kuolismaan Kettuset sukuseuran kokous pidettiin Joensuussa lauantaina 29.6.2013 Hotelli Aadassa. Kokoukseen osallistui 31 sukumme jäsentä. Perinteisen vuosikokouksen lisäksi valitsimme uuden kunniajäsenen, päätimme uuden logon hankintakilpailusta ja kävimme illalla katsomassa Aurinkorinteen kesäteatterissa Turvetta ja timanttia esityksen. Säät olivat suosiollisia sukukokouksen osanottajille.
Alla olevassa kuvassa Kuolismaan Kettuset sukuseuran kunniajäsenet vasemmalta: Pertti Kettunen 2007, Jaakko Kettunen 2011, Tuula Luomala 2013 ja Ensio Kettunen 2009. Kokouksessa valittiin erovuoroisten jäsenten tilalle uudet, muutettiin seuran sääntöjen 16§ ja kyseltiin sukuseuran jäsenten mielipiteitä seuraavan sukukokouksen pitopaikasta vuodelle 2015.

Alla kuvia kokoukseen osallistuneista sukuseuramme jäsenistä.

Pertti ja Pirjo 

Kyösti pitämässä sukuhartautta.

Vuosikokouksen puheenjohtaja Tarmo ja seuran puheenhohtaja Tuula 

Anja Halonen esitti karjalankielisiä lauluja "Ruskie neitsyt valgie neitsyt" 

Kettusen eri sukuhaarojen edustajia sukuaterialla.

Turvetta ja timanttia kesäteatterissa oli mukana osa sukumme jäsenistä!

Suomen lipun päivä

Juhannusta vietetään maassamme yöttömän yön juhlana ja Suomen lipun päivänä.

 Sää on kesäisen lämmin, aurinko paistaa täydellä terällä, kuten kuvissa näkyy! 

Kävin katsomassa lakkoja tai lappalaisten "hillaa" suolla. Tänä suvena lakkaa tulee niin aukeille soille kuin korpimetsiin. Aukeilla soilla lakka on jo punaisella muuraimella, joten lakkaan kannattaa lähteä kahden viikon päästä. Koropisoilla lakka on umpisupulla, joten sieltä saa hillaa sitten heinäkuun puolivälin jälkeen.

Mittumaari

Juhannus (ennen vanhaan mittumaarii) painaa päälle kovaa vauhtia. Vielä on juhannuspullat paistamatta ja tuvat siivoamatta. Tähän asti lomalla on riittänyt liiterin remontoimista ja sen jälkeen pilkkeiden siirtelyä remontoituun liiteriin. Männä viikolla kävin talkoilemassa yhden työpäivän erään sotaveteraanin luona. Hioimme siellä ulkoseinät maalauskuntoon. Yhden illan vietin nuottaporukan mukana rajanpinnassa olevalla järvellä. Saimme kahdella vedolla noin 15 kg  muikkuja. Paistettuina muikut olivat todella herkullisia! Kiitos nuottaporukan ukoille! Ilmojen suhteen asiat eivät ole parantuneet edellisestä kerrasta, sillä vesikuuroja on tullut päivittäin ja parisen päivää sataa ropisutti yhteen menoon.
Tänä kesänä sää on ollut samanlainen kuin kesällä 1949, ystäväni Unton kertoman mukaan. Muistelen omasta lapsuudestani 1950-60 lukujen taitteesta joitakin juhannuksia. Sateisia juhannuksia oli silloin useita peräkkäin. Mittumaariin aattona laitoimme portaiden molemmille sivustoille juhannuskoivut juhlistamaan kesän tärkeintä juhlaa. Keräsimme niityltä kukkakimppuja, joissa oli kaikkia kukkalajeja. Sisarukset keräsivät kukkia tyynynalle, kai he uskoivat juhannuksen lemmentaikoihin? Juhannuksen aattona kävimme saunassa kylpemässä kesän ensimmäisillä saunavastoilla. Se oli kesän kohokohta monelta kantilta katsoen. Joskus kävimme kokolla Hutunniemessä ja vuodesta 1965 Tervaruukin juhannusjuhlissa. Siihen aikaan ei meillä lapsilla ollut tarpeeksi käyttörahaa, joten juhannusjuhlien alla aatonaattona kävimme tekemässä Tervaruukin ulkohuussiin taakse, piikkilanka-aidan alle miehen mentävän syvennyksen. Syvennyksen peitimme risukasoilla. Aattona menimme ao. aukosta sisään juhla-alueelle. Seuraavana juhannuksena sama tekniikka ei pitänyt, sillä järjestysmies oli laitettu huussiin nurkalle estämään sisällepyrkijöitä. Kesän 1965 juhannuksena sää oli pilvinen, mutta sadetta ei tullut koko juhannuksen aikana. Mutta ootellaanpa rauhassa, josko ilimat vielä paranis ja lomailu pääsis alakammaan.
Hyvää keskikesän juhlaa, mittumaarrii kaikille blogini lukijoille!

Sadetta mä kuuntelen.....

Sataa, sataa, nyt on joutava päivä päivitellä blogia.
Touko-kesäkuun vaihde oli lämmin. Keskilämpötila Ilomantsissa nousi yli 20 asteen ja päivälämpötila nousi 30 asteeseen useana päivänä. Järvien lämpötila nousi lähelle 20 astetta. Kesän edetessä lämpötilat ovat palanneet normaaleihin kesäkuun lämpötiloihin. Mustikka (Vaccinium myrtillus)ja lakka/suomuurain/hilla (Rubus chamaemorus) ovat raakilevaiheessa, puolukka kukkii hyvin. Saa nähdä, miten tämän kesän marjasadon käy, jos ennustettu hallayö tulee kuluvalla viikolla? Yleensä mustikkaa ja puolukkaa saadaan joka kesä, mutta lakan eli suomuuraimen satoa saa kerätä noin joka seitsemäs kesä!
Metsäkanalintujen pesintäkausi on edennyt poikuevaiheeseen. Viikko sitten tuli vastaan mökkitiellä yksi koppelopoikue, josta näin ainoastaan yhden kelta-ruskean poikasen. Emo suojeli poikasta tekemällä ensin hyökkäyslentoja minua kohti ja sen jälkeen näytteli siipirikkoa. Tänä suvena on taas runsaasti ruisrääkkiä. Iltaisin ja aamuisin koiraslinnun soidinääni "kreek-kreek" kuuluu läheisiltä niityiltä. Pidemmän päälle ääni alkaa ärsyttää kuulijaa. Toinen yksitoikkoinen laulaja eli sirittäjä on saapunut runsaslukuisesti ilostuttamaan meitä laulullaan. Punakylkirastas pesi meidän kiikussa, alla yksi poikasista tutustui teranssin kukkakoriin ennen maailmalle lähtöä.

Punakylkirastaan poikanen

Pyry-koira

Lakka, eli suomuurain eli hilla (Rubus chamaemorus)  

Karjalan Kannas - Lahdenpohja

Lumivaaran kirkko v. 2012

Kesällä 2012 kävimme vaimoni ja veljeni perheen kanssa autoilla kiertämässä Karjalan-Kannasta. Matkan aikana tutustuimme vanhoihin Suomalaiskyliin, kirkkoihin sekä taistelupaikkoihin. Yllä kuvassa Jaakkimasta ennen sotia eronneen Lumivaaran valkeaksi rapattu kirkko. Kirkko on Lumivaaran kylästä noin reilun kilometrin päässä Kurkijoen suuntaan. Matkaa Lahdenpohjasta on noin peninkulma, tie Lumivaaraan on perinteistä hiekkatietä. Suositelen matkailijoita pistäytymään kirkossa, vaikka se on sisältä huonossa kunnossa! Toinen hyvä tutustumiskohde on Jaakkiman kirkon rauniot. Jaakkiman kirkko on ollut aikansa mahtavimpia kirkkoja Suomessa.

Blogini on avattu kesäkuussa 2013

Kesäloma on alkanut ilmojen puolesta hyvissä merkeissä. Kesän alussa on tiedossa perinteistä rakennusten peruskorjausta. Kesäkuun lopussa pidämme Kuolismaan Kettusten sukukokousta Joensuussa 29.6.2013 klo 12 - 15. Kuolismaan Kettuset sukuseura perustettiin v. 1996 ja siihen kuuluu Ilomantsin itäkylissä Kuolismaassa, Lutikkavaaralla ja Miikulanvaaralla asuneiden Kettusten jälkeläisiä. Tarkempaa tieto suvustamme ja sukukokouksesta löytyy osoitteesta: www.kuolismaankettuset.fi. 
Tavoitteena on käydä tämän kesän aikana myös Aunuksessa, Syvärillä ja mahdollisesti "Äänislinnassa". Vuosi sitten kiersimme Karjalan Kannasta, jossa maantiet olivat paikoin kuin perunapeltoa. Muuten reissu onnistui hyvin.