Enska Kettunen

Enska Kettunen

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Verinen marssi - The bloody march


Jokaisella ihmisellä pitäisi olla harrastuksia, joilla elämä saadaan rikkaammaksi. Minullakin on vuosien varrella ollut monenlaisia harrastuksia ja ne ovat vaihdelleet elämäni varrella useaan otteeseen. Rakkain harrastukseni on nykyään vaeltaminen ja viimeisten vuosien aikana olenkin joka kesä vaeltanut Lapin tuntureilla. Tarkoitus oli myös tänä suvena käydä siellä, mutta autotallin rakennuksella tipahdin selkä edellä katolta alas ja selkävaivat estävät pidemmät vaellusreissut . 
Toinen viimeaikainen harrastukseni on kirjoittaminen. Kävin kesäkuun ja heinäkuun aikana tutustumassa syksyllä ilmestyvän kirjani (Verinen marssi) maisemiin Iljalassa, Päljärvellä, Uomaalla, Kolatselässä, Vieljärvellä ja Kinnermässä. Periaatteenani on tutustua kirjani kirjoittamisvaiheen aikana teksteissä mainittuihin paikkoihin, jolloin kirjan tekstit tulevat mahdollisimman autenttisiksi. Samalla tavalla tutustuin taistelumaastoihin Aunuksessa ja Syvärin takana, kun olin kirjoittamassa Levinan Miehet ja Kuolema Syvärillä kirjojani. 


Kesän suunnitelmissa on käydä myös Karjalan kannaksella ja kesän lopulla järjestän Vepsän retken Petroskoihin ja Äänisjärven rantamaisemiin. Äänisen rantakylissä on paljon 1800-luvulla rakennettuja vepsäläistaloja ja muutama 1700 - 1800 luvulla rakennettu kirkko.    

Verinen marssi -niminen kirja kertoo JR 9 joukkojen liikekannallepanosta kesäkuussa 1941, sekä hyökkäysvaiheen tapahtumista heinäkuun - syyskuun välisenä aikana. Kirjassa on kerrottu mm. Pälkjärvellä, Iljalan hautausmaalle 12. heinäkuuta tapahtuneen hyökkäyksen vaiheita ja siellä 1700-luvulla rakennetun kellotapulin ja sinne pesiytyneen vihollisosaston tuhoaminen, Kirkkolahden taistelut 15. - 16. heinäkuuta (kaatui yli 50 suomalaista) ja Rättimäen valtaustaistelu 21. heinäkuuta (kaatui viisi ilomantsilaista ja haavoittui 24 ilomantsilaista, joista yksi oli enoni Vihtori Purmonen), Sortavalan valtaustaistelun tapahtumia, joukkojen etenemisestä marssien Uomaalle, Käsnäselkään, Kolatselkään, Vieljärvelle, Kinnermaan, Pannilaan ja Varloihin sekä siitä eteenpäin taistelut Nirkan ja Kaskanan kylissä, pääasiassa ilomantsilaisten ja enolaisten miesten kertomana. Ajoin autolla heinäkuussa 2017 Sortavalasta Kinnermaan katsomaan kirjassa kerrottujen kylien tämänhetkisen tilanteen ja rakennuskannan. Osa kylistä on muuttunut paljon, mutta esim. Kolatselkä, Jyrgilitsa, Pannila ja Kinnerma ovat vielä lähes samanlaisia, kuin ne olivat syksyllä 1941. Vieljärven keskusta on mielestäni muuttunut eniten ja ehkä huonompaan suuntaan! 


Uomaan ja Käsnäselän kylissä ei ole enää suomalaistaloja. Uomaan hautausmaa löytyy Uomaan entiseen kylään menevän tien varrelta. Uomaalla on hautausmaan takana joen varressa Venäläisten lomapaikka. 


Tie Jyrgilitsaan ja Pannilaan ovat aika heikossa kunnossa. Kinnerman kylässä kannattaa turistien käydä, siellä kylä on lähes samassa kunnossa, kuin se oli vuonna 1941! Lisäksi siellä on kahvila ja myös kotimajoitustakin on saatavilla. Alempana löytyy edellä mainittujen kylien kuvia vuodelta 1941 ja 2017.
Pälkjärven sankarihautausmaa on Sortavalaan johtavan tien varrella, kuva on otettu 18. kesäkuuta 2017. Sankarihautausmaa on metsän sisässä, mutta muistelupaikka on kunnostettu Värtsilän ja Sortavalan välisen tien viereen.


Pälkjärven kirkko oli rakennettu vuonna 1869, mutta se oli purettu välirauhan aikana vuosina 1940 - 1941 Neuvostoliiton toimesta. Kirkon paikka on Sortavalaan menevän tien pohjoispuolella, lähellä Osuuskaupan raunioita. Käännyt Hytinvaaralle johtavalle "huonolle" tielle, jonka pohjoispuolelta löydät kummulta kirkon rappuset. Alla olevat mustavalkokuvat ovat SA-kuvia.
Pälkjärven kirkon paikan löydät läheltä sankarihautausmaata, sieltä löytyvät kirkon rappuset (62°3'13"P, 30°41'29"IYläkuvassa on kirkon raunioiden takana mahdollisesti Pappila ja Armas Sorsan talo tai  Iljalan ylähovin rakennuksia. Pälkjärven pappilan rakennus näkyi 1995 vielä hyvin Värtsilään johtavalle tielle, mutta tien oikaisun jälkeen pappilan rauniot jäivät kauemmaksi tiestä. Alla olevista kartoista näet rakennusten paikat. Jos olet menossa tutustumaan Iljalaan (nykyisin Partala), alue on rajavyöhykealuetta ja tarvitset vyöhykeluvan, jonka voit tilata Värtsilästä "tyttöjen kaupasta". Rajavyöhykelupaa joutuu odottamaan kuukausia, viimeksi minulla meni lähes puoli vuotta luvan hakemisesta, sen saamiseen.
 Pälkjärven pappila, alla Yhteishyvän kaupparakennus

 Iljalan ja Pälkjärven alueen kartat



 Iljalan tieristeyksen hautausmaa kesällä 1941 ja 18. kesäkuuta 2017. Kellotapuli oli kuvan oikeassa kulmassa hautausmaan oikealla sivulla. Eräissä historiantiedoissa mainitaan kellotornin tuhoutuneen tykistön tulesta, mutta se sytytettiin isäni komppanian miesten toimesta tuleen ja näin saatiin tornissa ollut venäläinen konekivääri vaiennettua. Nykyään hautausmaalla on sekä Suomalaisia, että Venäläisiä vainajia. SA-kuva 





Ylimmässä kuvassa Iljalassa oli Osuuskaupan kauppatalo syksyllä 1939, keskimmäisen kuvan talon paikalla Iljalassa oli seurakuntatalo syksyllä 1939 ja alimmassa kuvassa Iljalassa oli syksyllä 1939 kunnantalo.

Alakuvissa Suomen sodan eli vuosien 1808 - 09 Venäjän ja Ruotsin välisen sodan muistomerkki 18.6.2017 ja 16.7.1941. Muistomerkki on Hiekkalahden kohdalla, Iljalasta Sortavalan suuntaan noin kilometri ja tien oikealla puolella.








Yläkuvissa on Rättimäki Ruskealassa 18.6.2017. Laajan Rättimäen huipulle hyökkäsi 21.7.1941 (setäni ja enoni komppaniat) 8. ja 10./JR 9 ja hyökkäyksessä kaatui viisi ilomantsilaista miestä. Samassa taistelussa haavoittui 24 ilomantsilaista sotilasta. Rättimäen taisteluun osallistunut Ratian komppanian pääosa pakeni ennen hyökkäystä ja kahdeksas ja kymmenes komppania joutuivat hyökkäämään lähes yksin Rättimäen päällä olevaa linnoittautunutta vihollista vastaan. Hyökkäyksessä kaatui myös luutnantti Juha Muttonen, joka johti hyökkäystä Rättimäelle.  


Kirjassani kerrotaan Sortavalan valtauksesta ja ongelmallisesta etenemisestä kohti vanhaa rajaa. Ongelman osasyynä oli usean päivän kestänyt kaatosade, joka kasteli tiet lähes kulkukelvottomiksi ja lisäksi haittaa oli kylmästä säästä. Muutamia ilomantsilaisia ja liperiläisiä miehiä kieltäytyi ylittämästä vanhaa rajaa Käsnäselässä. Kirjan viimeistelyvaiheessa kävin katsomassa JR 9 marssireitin Sortavalasta Kinnermäelle saakka. Nykyään tiet ovat onneksi hyväkuntoisia, ja pääsimme käymään Ilomantsista Kinnermäelle yhden päivän reissulla. Sää oli Ilomantsissa sateinen, mutta Kinnermäessä oli lämpöä 27 astetta.
Uomaalla JR 9 joukkojen kolmannesta pataljoonasta osa kieltäytyi ylittämästä vanhaa rajaa.


Yläkuvassa Uomaan hautausmaan muistomerkit. Hautausmaan vieressä oli aiemmin Tsasouna ja Rukoushuone.
Uomaalla asui ennen sotia noin 500 asukasta vanhoissa hirsitaloissa. Talot olivat rakennettu Kolatselän kylän talojen tyylisiksi. Varmaan osa asukkaista oli tullut naimakaupan kautta venäjältä Suomeen? Talvisodan alussa kylän talot poltettiin, ettei ne jäisi vihollisille. Hautausmaan takana, Rajalammen vieressä oli ortodoksinen tsasouna ja rukoushuone. Uomaalla oli kolmeopettajainen kansakoulu, joka sijaitsi kartassa näkyvän lipun kohdalla. Kylässä oli kaksi kauppaa, joista toinen oli koulun vastapäätä, tien Laatokan puolella. Uomalla oli metsänvartijan talo, Rajavartiosto ja aiemmin tervatehdas Syskyjärven rannalla. Uomaa kuului Impilahden pitäjään ja sen ortodoksinen seurakunta kuului vuodesta 1925 lähtien Pitkärannan seurakuntaan. Idässä Salmin pitäjän raja oli Uuksunjoessa. Uomaalta oli vanhalle rajalle 20 kilometriä Känäselän kylän kautta. Nykyään vanha raja löytyy alla olevan kartan kohdasta. 


 Uomasoja kesällä 2017, alakuvassa silta Uomasojan yli, jonka takana oli aiemmin Uomaan pääkylä

 Uomaan kylä jatkosodan alussa 1941. SA-kuva.

Uomasoja keväällä 1940, Uomasojan takana  Uomaan pääkylä. SA-kuva
Uomasoja kevättalvella 1944. SA-kuva


Käsnäselkä oli lähin kylä Neuvostoliiton rajalla. Kylässä oli syksyllä 1939 noin 700 asukasta, kansakoulu, posti, kolme kauppaa, Seurojentalo ja kaksi rukoushuonetta. Käsnäselän kylän ympärillä oli laajat salomaat, joissa oli paljon tukkikämppiä, joissa asui paljon tukkilaisia. Talvisodan syttyessä, vain osa kylän taloista poltettiin, koska venäläiset tulivat yllättäin kylään. Käsnäselän ja Kolatselän välissä on vanha rajalinja. Käsnäselän kylän niemessä olevalla hautausmaalla on paljon hautakiviä, mutta tsasouna on tuhoutunut. Käsnäselkä siirtyi ennen sotia Salmin pitäjään, mutta 1800-luvulla se oli Impilahden pitäjää.

Alakuvissa kuvia vuosilta 1941, 1941 SA-kuvat ja 2017
Käsnäselän kylä kesällä 1942 SA-kuva

Suomen ja Neuvostoliiton raja kesällä 1941 Käsnäselästä itään. Alakuvissa sama paikka 2017.



Kolatselässä suomalaisjoukot pitivät taukoa  ja jatkoivat sieltä Palalahden kautta Vieljärvelle.
 Kolatselän kylää 2017
Alakuvissa Kolatselkää kesällä 1941



Alla sama paikka kesällä 2017 

JR 9 marssi syyskuussa vuonna 1941 jatkui Kolatselästä Palalahden kautta Vieljärvelle, jossa seitsemäs divisioona lepäsi kolme päivää. Vanha tie Palalahdesta eteenpäin on mutkainen ja huonokuntoinen. Yritimme ajaa sitä autolla, mutta tavallisella henkilöautolla ajaminen oli vaikeaa.
Vieljärven kylä oli laaja jo vuonna 1941. Vanhoja taloja on kylässä säilynyt varsin vähän, jos niiden määrää verrataan Kolatselkään ja Kinnermäkeen. Vieljärven kylän rakennuskanta on nykyään sekavan oloinen, siellä on eri vuosikymmenillä rakennettuja taloja vierekkäin. Vieljärven kylä on järven rannalla ja maasto kylän alueella on mäkistä, kuten Aunuksen alueella yleensä.

Alla SA-kuvassa olevan talon oikealla puolella on nykyään kirkkorakennus

Matkamme jatkui Vieljärveltä JR 9 marssireittiä seuraten Kinnermäkeen, joka oli vuonna 1941 lähes samanlainen kuin nykyään. Kylässä on 17 kpl 1800 - 1900 lukujen taitteessa rakennettua hirsitaloa, jotka on suojeltu Karjalan Tasavallan toimesta. Alla kuvia Kinnermäestä  vuosilta 1941 ja 2017. Heinäkuussa 2017 Kinnermäen kahvilassa kaksi nuorta neitoa palveli meitä "puhtaalla" Suomen kielellä. Toinen oli suomalainen ja toisen vanhemmat olivat Kinnermäen kylästä kotoisin. 


Kuva tsasounan tornista vuosina 1941 ja 2017

 Kuva tsasounan eteisestä eri vuosisatoina 

 Kinnermäen 1700-luvulla rakennettu Smoleskin jumalanäidin tsasouna kesällä 1941.

Kinnermäen kylään suomalaiset saapuivat syyskesällä 1941. Kylän asukkaita venäläiset eivät evakoineen, vaan he jäivät asumaan omaan kotikyläänsä. Kylässä suomalaiset sotilaat majoittuivat kylien taloihin ja aittoihin, mutta pääosa sotilaista oli syksyn 1941 aikana ohikulkumatkalla ja he majoittuivat telttoihin. Miehityksen aikana kyläläiset saivat muutaman hehtaarin peltoa omaan käyttöön ja he saivat pitää lehmää ja hevosta. Ostokorteilla kyläläiset saivat ostaa Vakon kaupoista elintarvikkeita, mm. sokeria ja margariinia. Kylä jäi sodan aikana polttamatta, koska sotatoimet kylän alueella olivat vähäisiä. JR 35 ja JR 60 etenivät vanhan rajan yli Käsnäselässä 13. heinäkuuta, valtasivat Palalahden 20. heinäkuuta ja Vieljärven kylän 21. heinäkuuta 1941. Vieljärven seuduilla taistelut olivat kiivaita, Kinnermäen alueella oli hiljaisempaa, koska se ei ollut pääteiden varressa. Kinnermäki jäi suomalaisjoukkojen haltuun elokuussa 1941 ja siellä oli suomalaisia heinäkuuhun 1944 saakka.

Tsasounan takana sijaitseva vanha talo vuonna 1941 ja 2017



Alla lisää kuvia Kinnermäen kylästä








Eräässä tuvassa oli perinteinen Aunukselainen uuni. Uunin päälle mahtuu yksi henkilö nukkumaan ja uunin peräseinä lämmittää takana olevan makuuhuoneen.
Oven vieressä oli vanha käsien pesuupaikka ja käspaikka.
Pirtin nurkassa oli ikoninurkkaus, jossa oli ikoni, lampukka ja käspaikka
Samovaari

Kinnermäestä Martti Haavio kertoi seuraavaa:  Pienen karjalaiskylän vähäinen tšasouna kätkeytyy tuuhean kuusikon keskeen, vartijoina ympärillään puhdastyyliset talot ja aitat, hienonurmiset kujat ja asutuksen vakiintunut rauha. 
Kinnermäen tsasouna on rakennettu 1700-luvulla ja vielä 2000-luvulla tsasouna uhmaa aikaa ylväänä kylän keskellä.





Verinen marssi ilmestyy syksyllä 2017 ja sieltä voi lukea kesän ja syksyn JR 9 miesten etenemisestä Tohmajärveltä aina Kaskanan kylään saakka!
Nirkan kylään hyökättiin 12. - 13.9.1941
JR 9 eteni Nirkan taistelujen jälkeen Pyhäjärven ja Simaniston kyliin SA-kuva
Simanistosta joukot etenivät kohti Kaskana ja tämän puronvarrella oli motti 14,9.1941 SA-kuva
Kaskanan parakkikylän joukot valtasivat 14. syyskuuta 1941 SA-kuva
Kaskanasta joukot etenivät Tarsepoliin SA-kuva
 Latvan asemanseutu ja Sarrin kylä vallattiin 22. - 25. syyskuuta 1941 SA-kuvat




Kesäkuu on ollut minulla perinteisesti myös talkooaikaa. Siihen on kuulunut lähes kahden vuosikymmenen aikana myös metsien kulottaminen LC-Ilomantsin veljien kanssa. Kulottamisesta saadut varat käytämme seuraavan talven aikana erilaisiin avustuskohteisiin. Tämän vuotinen kulotus oli aika työläs, kun jouduimme vetämään normaalia enemmän paloletkuja maastoon.








Toisella kulotusalueella olin illan kulottamassa ja yön ajan olin vahtivuorossa. Yritin nukkua aamuyön tunteina nuotiolla, jonka ääreen tein pressusta laavun. Kylmä maa teki tepposet ja keuhkoni kipeytyivät, joko kylmästä tai illan savuista ja vaativat hoidoksi buranakuurin. 

Kokeilin kesäkuisena iltana vaelluskuntoani kotiseudun  retkeilypolulla, jonka nimi on Susitaival ja otin matkan varrelta muutamia kuvia, joista tekstin alla muutama otos. Polku oli varsin hyvässä kunnossa ja edelliset vaeltajat olivat kävelleet polkua viikkoa aiemmin, jos on uskomista autiotuvan kirjan muistiinpanoihin. Illalla auringon laskiessa mökin ympäristö oli täynnä hyttysiä ja jos pysähdyin pitämään lyhyttä taukoa, oli heti hyttyslauma kimpussani. Paluumatkalla aurinko oli jo laskemassa mailleen ja suonotkoissa lämpötila oli laskenut alle kymmeneen asteen. Metsä tuoksui voimakkaasti keväälle, sillä monet keväisin kukkivat kasvit olivat parhaassa kukassa. Metsätähdet ja mustikat kukkivat polun varsilla ja Suomen parhaimmat tuoksut omaavat kielot olivat aloittamassa kukintaansa. Suonotkoissa tuoksui rahkasammal ja koivu voimakkaasti. Vaelluksen aikana Kuikka huutelin järvenselällä ja lokit kirkuivat erään nimen päässä olevilla kivillä. Hirvi ja karhu olivat kävelleet polkua pitkin joitakin päiviä aiemmin, sillä molempien jälkiä löytyi metsäpolun varrelta. Kevyt tuuli toi mukanaan saunan tuoksua läheiseltä Sysmäjärven suunnalta. Vaellussää oli mitä parhain, sillä aurinko paistoi koko matkan ajan ja sain nauttia metsän hiljaisuudesta ja lintujen laulusta koko matkan ajan! Toivottavasti vaeltajat löytäisivät tämän syrjäseudun vaellusreitin tulevaisuudessa paremmin! Harrastuksena vaeltaminen ja retkeily ovat halpoja, kunnolliset kengät jalkaan ja menoksi. Itse tykkään kävellä metsäpolkuja pitkin, koska siellä saa nauttia hiljaisuudesta ja luonnonrauhasta. Minun mielenmaisemaani kuuluvat järvi, lampi ja kesäinen mäntymetsä, jossa tuoksuvat kesän kukkaset, suomalaiset koivut, männyt ja kuuset, sekä läheisiltä soilta kantautuvat voimakkaan tuoksuiset rahkasammaleet ja suopursut. Minun mielen maisemaan kuuluu lisäksi järvenranta, sauna ja saunasta tulevat tuoksut.



























Kinnermäestä Martti Haavio kertoi seuraavaa:  Pienen karjalaiskylän vähäinen tšasouna kätkeytyy tuuhean kuusikon keskeen, vartijoina ympärillään puhdastyyliset talot ja aitat, hienonurmiset kujat ja asutuksen vakiintunut rauha. Kinnermäen tsasouna on rakennettu 1700-luvulla ja vielä 2000-luvulla tsasouna uhmaa aikaa ylväänä kylän keskellä.








Verinen marssi ilmestyy syksyllä 2017!